Liikuntainto syttyi senioriliikunnassa
Laura Nurminen
Olen tämän syksyn ohjannut senioreiden ryhmäliikuntatuntia torstaiaamupäivisin Järvenpään Foreverillä. Tunti on vuoroviikoin Lavista ja vuoroviikoin Zumba Goldia. Tämä ryhmä saa minut joka kerran hymyilemään ja iloiselle tuulelle, sillä tunneilta puuttuu kaikki suorittaminen ja puristaminen. Sen sijaan huumori kukkii, tunnilla nauretaan paljon ja kaikki hyväksytään mukaan juuri sellaisina kuin ovat.
Liikunta on tärkeää jokaisessa elämänvaiheessa, mutta myöhemmällä iällä sen merkitys toimintakyvyn ylläpitämisessä on vieläkin keskeisempi. Lavis/Zumba Gold –ryhmästä minulle on useaan kertaan kerrottu, että he ovat aika tiivis porukka, käyvät muinakin aamupäivinä yhdessä päivätunneilla ja treenaavat yhdessä. Seniori-ikäisillä liikuntaharrastuksessa tärkeää on usein myös sosiaaliset kontaktit työelämän jäätyä taakse. Mikäs sen hauskempaa kuin lähteä tunnille, jossa tapaa tuttuja ja voi vaihtaa kuulumisia.
On ollut ihanaa kuulla, miten joku on kommentoinut ”uskaltaneensa” tulla mukaan tunneille omista rajoitteista huolimatta. Suomalaisilla on niin paljon tapana miettiä sitä, mitä muut minusta ajattelevat! Vaikka ryhmäliikuntatunneilla totuus on usein se, ettei kellään ole aikaa katsoa sitä, mitä joku muu tekee tai ei tee, vaan aika menee keskittyessä omaan suoritukseen. Silti se kertoo paljon ryhmästä ja siitä, minkälainen henki siellä vallitsee. Kaikki ovat tervetulleita mukaan omana itsenään.
Vaikka joskus itsellä olisi ollut kiireinen aamu eikä olisi välttämättä parhaalla mahdollisella tuulella tunnille tullessaan torstaiaamuna, mielialani muuttuu joka kerta sillä hetkellä, kun astun sisään saliin ja kohtaan kaikki iloiset ihmiset. Se aiheuttaa minussa syvää kiitollisuuden tunnetta. Tämän olen myös avoimesti kertonut, sillä on valtavan hienoa, miten paljon tämä ryhmä antaa minulle energiaa ja toisaalta voin vastavuoroisesti antaa heille liikunnan iloa.
Olen kaikissa ryhmissä aina korostanut tätä: tärkeintä on liikkuminen ja siitä nauttiminen, ei se, meneekö askeleet aina kohdalleen. Tunneillani on vain kaksi sääntöä ja ne pätee kaikkiin ryhmiini: 1) Unohtakaa suorittaminen ja 2) Hymyileminen on sallittua!
Olen sekä intohimoinen liikkuja että herkkä runoilija. Liikunta on ollut minulle lapsesta asti elämäntapa, viimeiset neljä vuotta olen tehnyt sitä osittain työkseni, vaikka se ei työltä tunnukaan!
