“Jos en olisi aloittanu fustraa vuosi sitten, olisin tänään rikki”

Seita Romppanen, Forever Joensuu:

Ensimmäisestä Fustra-tunnistani on nyt noin vuosi aikaa. Tuolla tunnilla olin kipeä, pahasti jumissa, väsynyt – ja turhautunut. Luulin, että halusin treenata verenmaku suussa, päälle hikeä ja kyyneleitä. Ei mitään keppijumppaa!

Aikaisempi liikuntafilosofiani oli kutakuinkin seuraavanlainen: niin pitkälle, niin kovaa, niin kauan että tuntuu.

Olin paria vuotta aikaisemmin siirtynyt epäsäännöllisestä hölkkäilystä tavoitteelliseen juoksuun. Parin kilometrin tuska oli vaihtunut puolimaratoneiksi. Nälkä kasvoi syödessä, liityin Foreverin jäseneksi ja aloin napsia ryhmäliikuntatunteja juoksun päälle. Kesälle 2013 asetin itselleni tavoitteeksi täyden maratonin. Kehonhuollolle minun arjessani ei sitten ollutkaan aikaa. En ollut koskaan venytellyt kunnolla. Vaikka olin tietoinen palautumisen tärkeydestä, sekin oli jotenkin jäänyt kaiken kiireen keskellä melko vähälle arvostukselle. Niinpä minun käsitykseni “kehonhuollosta” oli ehkä hiukan rauhallisempi juoksulenkki. Kehon varoitukset jätin kuuntelematta. Uskoin, että huono yöuni, jatkuva selkäkipu ja päänsärky kuuluvat asiaan kun liikkuu paljon ja istuu vastapainoksi pitkiä päiviä koneen ääressä. Kaupan päälle sain liikunnasta ylimääräisiä vaivoja, kuten äkäisesti tulehtuneen lonkankoukistajan.

Kevään 2013 alussa päätin palkata itselleni PT:n, joka piiskaisi minut maratonmatkalle ja opastaisi minua pudottamaan ylimääräiset kilot siinä sivussa. PT:n sijaan minulle myytiin fustra-paketti.

Fustra-ruokavalion otin vastaan heti alusta saakka avoimin mielin. Ruokavalioni vaihtui tuon ohjeistuksen mukaiseksi heti alusta alkaen, enkä nykyään ajattele sitä edes “ruokavaliona” – se on enemmänkin terveellistä arjen ruokailua. Mutta se treenipuoli. Tein fustra-treenin tunnollisesti, mutta jätin kuuntelematta fustra-ohjaajan minulle antamat ohjeet muun liikkumisen suunnittelusta. Käytännössä siis vain lisäsin fustran sen kaiken muun liikunnan päälle. Fustra-treeneissä edistyin aluksi hitaasti, koska käytännössä pilasin fustrassa saavutetut tulokset vetämällä itseni piippuun muulla liikunnalla.

Aloin esimerkiksi kiinnittämään huomiota oikeaan asentoon liikkuessani, eritoten keskivartalon ja lantion käyttöön.

Onneksi sentään edes poimin rusinat pullasta. Fustran opeista osaa aloin soveltaa heti omassa liikkumisessani, vaikka fustran syvemmälle viestille olin alussa sinnikkäästi kuuro. Fustra vaikutti myös melko välittömästi kriittisimpään yläselän jännitykseen ja sen seurauksena esimerkiksi päänsäryt vähenivät huomattavasti. Avaavista liikkeistä päänylivienti on suosikkini, sillä saan nopeasti korjattua kehoni asentoa. Jo treenien alkuvaiheessa huomattiin myös kehoni aika selkeä “toispuoleisuus” – kaikki kehoni vaikeammat haasteet tuntuivat keskittyvän oikealle puolelle. Tällä samalla puolella oli ollut myös aiempi lonkankoukistajan tulehdus. Tämän tiedostaminen selkeytti montaa aiemmin mieltä askarruttanutta pulmaa.

Ensimmäinen fustra-paketti meni kuitenkin minun osaltani asennemuutokseen. Keväällä 2013 juoksin puolimaratonin reilusti tulehtuneella takareidellä ja kaupan päälle flunssassa. Kun pääsin maaliin, kipu oikeassa takareidessä oli sietämätön. Yritin siinä vielä viikon parin verran sinnitellä normaalin liikuntaohjelmani mukaisesti, mutta kesäkuun alussa jalka simahti lopullisesti. Jouduin kutakuinkin pakkotauolle – en voinut osallistua mihinkään sellaiseen liikuntaan, jossa jalka tärähtää tai joutuisin ponnistamaan. Tauolle menivät siis paitsi juoksu, myös reippaammat ryhmäliikuntatunnit. Maratonhaave siirtyi kesältä syksylle ja lopulta kesälle 2014. Kesän liikuin niin kuin parhaiten kykenin. Pariin otteeseen kesällä kokeilin juoksua, mutta jo pari kilometriä sai jalan säteilemään kivusta. Keho oli muutenkin kaikin puolin lukossa.

Kesän jälkeen palasin fustratreeniin, mutta myös muutoin samantyyppiseen liikuntatahtiin kuin aiemminkin. Joskin kovempaa hyppelyä ei jalkani kestänyt siitäkään huolimatta, joten täytin kalenterin spinningillä ja lihaskuntotreenillä. Tässä vaiheessa Fustra-ohjaajani kuitenkin puhalsi pilliin. Olin oikeastaan jo arvannut, että jossain vaiheessa tämä touhu ei varmaan enää mene läpi. Liikunnasta oli tullut minulle suorittamista, enkä halunnut päästää itseäni ainakaan helpommalla. Kävimme ohjaajan kanssa selkeän keskustelun tavoitteistani – haluanko oikeasti maksaa siitä, että teen kuitenkin niin kuin itse parhaaksi katson. Miten pitkään aion jatkaa omalla tekniikallani, kun keho antaa jo aika selviä merkkejä siitä että tämä minun parhaaksi katsomani ei olekaan ehkä sitä parasta.

Kävin läpi Fustra-ohjaajan viestiä ja tein päätöksen, että kokeilen. Aloin kuuntelemaan fustra-ohjaajan ammattitaitoa liikkumisen suhteen. Jätin kuormittavaa ja jumittavaa liikuntaa pois, lisäsin kehonhuoltoa. Ryhdyin panostamaan fustra-ohjaajan kanssa tehtyihin yhteisiin treeneihin uudella asenteella ja ennen kaikkea kuuntelemaan treenin vaikutuksia itsessäni. Aloin myös tekemään liikkeitä omatoimisesti aiempaa huolellisemmin.

Keho alkoi herätä parin vuoden painajaisestaan.

Ja siitä se sitten oikeasti lähti. Keho alkoi herätä parin vuoden painajaisestaan. Ensin hävisivät kivut selästä, hartioista ja niskasta. Selkäkipujen poistumisen myötä parantui unenlaatu. Olin viimeiset vuodet herännyt joka aamu päänsärkyyn ja selkäkipuun. Aamuista kului ennen puolisen tuntia vaan siihen, että saan itseni liikkeelle! Nyt muistelen noita aamuja melkein huvittuneena. Aamuisin ei todellakaan kuulu herätä kivussa pyörien päänsäryssä, se ei sittenkään ole “ihan tavallista”. Tuota selkäkipua ja päänsärkyä ei ole ollut kertaakaan noin puoleen vuoteen. Parempi unenlaatu ja kivuton arki ovat tehneet minusta iloisemman ihmisen, ja paremman äidin. Muutoksen on huomannut myös mieheni – olen kuulemma rennompi. Vaikutus työntekoon on myös ollut selkeä. Kirjoitan työkseni ja vielä vuosi sitten jokaisesta työpäivästä yli puolet kului työtuolilla (selkä)kivuissa kiemurrellen. Näitä kipuja ei ole enää ollut aikoihin. Jos selkä jomottelee työpäivän aikana, tunnistan kivun ja nousen tuolista tekemään muutamia avaavia liikkeitä saadakseni kehon taas hereille.

Olen alkanut ottamaan liikettä vastaan monipuolisemmin ja saanut tuntumaa kehon takapuolen lihaksiin aivan uudella teholla. Juoksulenkit ovat alkaneet taas kantaa, vaikka aloitus olikin maltillinen. Nyt lenkit ovat entisissä mitoissa, ja ylikin. Juoksuasento on korjaantunut syksyn aikana huimasti. Monta ahaa-elämystä on Pärnävaaran poluilla koettu viime kuukausina. Vakituisiin harrasteisiin kuuluvat myös perheen eläinjäsenten kanssa puuhailu, ratsastan ja harrastan agilityä koirieni kanssa. Esimerkiksi ratsastaessa saan pidettyä oikeanlaisen istunnan selkeästi paremmin. Pari viikkoa sitten puolituttu kysyi minulta, että mitä minulle on tapahtunut kun olen jotenkin ryhdikkäämpi ja valoisampi. Fustra on tapahtunut! Koen, että kannan itseäni kauttaaltaan tasapainoisemmin.

Ehkä tärkeimpänä seikkana fustra on saanut minussa aikaan liikunnantapamuutoksen. Liikkuva ihminen on terve, ei kipeä. Kipu on hälytysmerkki. Voin käyttää satoja tunteja itseni liikuttamiseen kivussa, mutta teen mieluummin kymmenen, hyvällä fiiliksellä ja oikealla otteella.

Ja fustra-treenit tänään ovat kaikkea muuta kuin keppijumppaa. Nautin fustran tuomasta haasteesta. Tunnit ovat varmasti hikisiä, ja kyyneleitä sallitaan vain onnistumisen ilosta! Verenmaku ei kuulu liikuntaelämyksiini enää. Toisaalta koen, että mitä enemmän tunteja on takana, sitä enemmän viilattavaa löytyy. Tasaisin väliajoin tunnistan itsestäni uusia tuntemuksia ja uuta liikkuvuutta, kun kehoni avautuu jumeistaan. Voisin käyttää kokonaisen tunnin harjoitellakseni eteentaivutusta niin, että se paletti pysyisi kasassa. Mutta kyllä se joskus vielä pysyy. Muutakin hiottavaa on. Kehon toispuoleisuuteen pitää kiinnittää huomiota, samoin kuin yläselkäni tuppaa olemaan herkästi jumittavaa mallia. Liikuntalautasellani on nykyään enemmän liikuttavia tunteja kuin koskaan aiemmin. Minulle sopii Fustra-ohjaajan kanssa yhdessä sovittu liikuntakokonaisuus. Mukana on sopivasti kehonhuoltoa, sopivasti sykettä. Lihaskuntotreeni menee nykyisellään fustratreeninä. Fustran kautta olen saanut myös selkeät raamit liikkumiseni omatoimiseen suunnitteluun.

Peilin edessä en ole koskaan viihtynyt, mutta jotain tuloksia olen huomaavinani myös fyysisessä olemuksessa. Ja toki kehonkoostumusmittaukset kertovat omaa tarinaansa – rasvaprosentti ja paino ovat tippuneet, lihasmassa lisääntynyt. Kesän juoksutapahtumat odottavat nyt terveempää juoksijaa.

Saan edelleen upean fiiliksen siitä, kun olen juossut kolme tuntia ja keho on nauttinut jokaisesta askeleesta. Tai kun tärisen crossfit-treenin jälkeen märkänä länttinä salin lattialla. Mutta yhtä lailla nyt myös kehonhuoltohetket ovat ihania hetkiä kuulostella keho läpi, kuunnella mitä minulle ja keholleni kuuluu. Kehonhuollosta en tule koskaan enää tinkimään. Minussa asuu sisäinen liikuntaholisti, mutta fustran avulla olen oppinut kuuntelemaan itseäni enkä antamaan suorittajalle ylivaltaa. Tavoitteenani on terve, kestävä ja vahva keho. Monipuolisesti. Fyysiset fustran tuomat edut on helppo listata, sisäistä muutosta on vaikeampi pukea sanoiksi. Jos en olisi aloittanu fustraa vuosi sitten, olisin tänään rikki.

Kiitos kuuluu ammattitaitoiselle fustra-ohjaajalleni Marjalle. En ole varmasti ollut se helpoin asiakas. Kiitos kun osasit katsoa suorittajaa silmiin ja kysyä, minne minä olen oikeastaan matkalla ja mitä minä sinne maaliin päästyäni uskon saavuttavani.