Kamppailin pitkään selkäkipujeni kanssa vuosina 2012-2013 ja etsin kuumeisesti tapaa, jolla saisin kipuja edes hivenen helpotettua. Sinänsä selkäkivut eivät yllättäneen, kiitos geenieni 🙂 Kuulin työkaveriltani Fustrasta jo pahimpien oireiden aikana, mutta jostain syystä en ottanut tuolloin ns. ”härkää sarvista”. Ehkä olin jo mielessäni luovuttanut, kun ennusteet paranemisesta ilman leikkausta olivat huonot.
Monien vaiheiden jälkeen selkäni operoitiin marraskuussa 2013, jonka jälkeen kivut onnekseni kaikkosivat. Aloitin säännöllisemmän liikunnan, kävelyn ja Malminkartanon portaiden parissa, parantaakseni ennestään suhteellisen heikkoa lihaskuntoani. Kamppailin kuitenkin esimerkiksi painonhallinnan kanssa edelleen. Mietin pitkään mistä löytäisin ratkaisun, ja kun salama kirkkaalta taivaalta, muistin Fustran tuomat mahdollisuudet.
Muistan hyvin sen helteisen päivän kesällä 2015, kun otin yhteyttä Variston Foreveriin, josta tiesin saavani lisätietoa Furstran aloittamisesta. Eikä aikaakaan, kun olin jo ensimmäisellä tutustumiskäynnillä ohjaajani Cathrine Qvickströmin (Catan) hellissä otteissa. Tästä alkoi uusi elämäni, josta olen ikionnellinen ja jolle ei loppua näy! Tästä olen todella kiitollinen Catalle, joka ohjaajana on inspiroiva, kannustava ja tsemppaava ja jonka ohjauksessa ei hieltä säästy!
En ole koskaan ollut kovinkaan aamuihminen, mutta tähänkin on Fustran avulla tullut muutos. Lähinnä treenini ajoittuvat kukonlaulun aikaan, mutta sitä tunnetta, kun olet jo ennen töihin menoa suorittanut tehokkaan treenin, ei voi sanoin kuvata. Tunnet olosi todella energiseksi ja työt hoituvat pitkin koko päivän tehokkaasti ja tarmokkaasti. Vaikkakin olen pohjimmaltani iloinen ja sosiaalinen, huomaan nyt, että ennen Fustran aloittamista olin ns. ”stressiherkkä”, mutta stressinsietokykyni viimeisen vuoden aikana on kohentunut merkittävästi.
Viimeisenä mutta ei vähäisempänä näin laulunharrastajana Fustra on tehnyt ihmeitä myös laulun harrastamiseen. Hapenottokykyni on parantunut ja ennen kaikkea tukilihaksisto on kehittynyt huomattavasti.
Uskallan väittää, että ilman Fustraa en olisi sellainen ihminen kun nykyisin olen. Selkäni olemassa oloa en ole ”tiedostanut” viimeiseen vuoteen, sillä kivut ovat kokonaan poissa. Haluankin kiittää Cataa ja koko Variston Foreverin poppoota. Yhteinen taipaleemme on vasta alussa 🙂