Onnistumistarina: “Enää minun ei tarvitse käyttää rannetukea lainkaan.”

”Ranteeni lihasvoima on Fustra-treenien myötä vahvistunut eikä minun enää tarvitse käyttää rannetukea ollenkaan. Niska-hartiaoireilun aiheuttamat lihasjännitykset sekä päänsäryt ovat jääneet pois. Ryhtini on parantunut ja saankin kommentteja, että ihan kuin olisin kasvanut pituutta. Itsetuntoni on alkanut nousta ja olen kuin uudestaan eloon herännyt ihminen.”

Onnenpyörästä potkua onnistumiseen

Minun matkani kohti onnistunutta elämänmuutosta sai alkunsa maaliskuussa 2012. ABC-asemalla järjestettiin Sportti-lauantai, jossa paikalla oli useita tuote-esittelijöitä maistiaisineen ja arvontoineen. Siellä oli myös Forever-kuntoklubin edustajia, jotka houkuttelivat ihmisiä kokeilemaan Onnenpyörän pyöräyttämistä. Niinpä minäkin päätin kokeilla, vaikkei minulla yleensä arpaonnea ollutkaan. Kun viisari sitten lopulta pysähtyi numeron 5 kohdalle, vilkaisin nopeasti palkintolistaa: 2 tapaamista Fustra-PT:n kanssa. Minulta kysyttiin olenko kiinnostunut kokeilemaan Fustraa? Vastasin hieman varovaisesti joo.

Aloitimme tapaamisen kartoittamalla lähtötilannetta, joka minun kohdalla oli vähintäänkin vakava. Reilu vuotta aiemmin olin työtapaturmassa loukannut ranteeni, joka leikkauksen jälkeen oli jäänyt liian vähäiselle käytölle ja sen seurauksena puristusvoima vähentynyt vain kolmasosaan normaalista. Tämä taas heijastui niska-hartiaoireiluna. Lisäksi esimieheni huolimattomuudellaan aiheuttaman työtapaturman jälkeen tilanne työpaikallani kärjistyi toistuviin ristiriitatilanteisiin ja esimieheni minuun kohdistaman epäasiallisen käytöksen johdosta minulla todettiin vaikea työuupumus. En ollut pariin kuukauteen pystynyt nukkumaan juuri ollenkaan, stressi ja ahdistus olivat saaneet myös ruokahaluni katoamaan tyystin.  Mielialani oli matalalla ja itsetunto lähes nollassa. Sen sijaan motivaatiota sekä halua onnistua ja päästä elämässä eteenpäin löytyi sitäkin enemmän. Ja sairaslomalla ollessani minulla oli runsaasti aikaa!

Alkukartoituksen jälkeen lähdimme salin puolelle lämmittelemään ja ottamaan selvää millaisessa kunnossa olin. Jo heti ensimmäisen treenin aikana huomasin tuntevani vielä jotain, olin siis elossa oleva ihminen. Oli uskomattoman helpottavaa saada keskittyä vaikka vain tunnin verran johonkin aivan muuhun kuin niihin asioihin, jotka muuten päivästä toiseen pyörivät ajatuksissani. Vaikka olin aikaisemminkin tykännyt kuntosalilla treenaamisesta, tiesin että nyt löytyi jotain sellaista, josta todella olisi minulle hyötyä ja apua. Sovimme toisen tapaamisen viikon päähän. Kotiin mennessä päässäni pyöri vain ajatukset siitä, että tätä minun täytyy saada lisää!

Toisen tapaamisen jälkeen keskustelimme mahdollisesta jatkosta. Elämäntilanteeni oli hankala, sillä minut oli juuri todettu työkyvyttömäksi ammattiini ja työhöni jota olin tehnyt 15 vuotta. Päätin kuitenkin, että haluan jatkaa treenejä ja saada siten jotain järjestystä ja selkeyttä elämääni. Niinpä ostin 20 tunnin paketin ja suunnittelimme, että siitä saadaan sopiva projekti jonka kestoksi tulisi 10 viikkoa. Sovimme myös, että mukaan otettaisiin ruokavalio joka tukisi treenejä ja auttaisi saamaan säännöllisyyttä ja rytmiä päiviini. Alkutilanteen kehonkoostumusmittauksessa kävi ilmi, että painoa ei tarvitsisi niinkään hirveästi pudottaa, mutta rasvaprosentti oli korkea. Tiesin, että stressaava elämäntilanne ja pitkään jatkunut unettomuus olivat yhtenä isona syynä tähän. Nyt kun tavoitteet oli saatu selville, voitiin aloittaa matka kohti parempaa vointia.

Kävin kaksi kertaa viikossa ohjatuissa treeneissä salilla. Niiden lisäksi tein vielä kotona kolme muuta treeniä; joko Fustra-liikkeitä, juoksua tai kävelyä. Tavoitteena oli saada minut fyysisesti niin väsyksiin, että kroppani olisi pakko ruveta lepäämään. Ja huomasinkin jo ihan parissa viikossa miten unenlaatuni parani eikä nukkumaan meneminen enää pelottanut. Aamuisin olin jo paljon virkeämpi, mutta silti vielä ajoittain nukuin päiväunet. Syömisen kanssa alku ei ollut mitenkään helppoa. Pelkkä aamupalan syöminen saattoi kestää puolikin tuntia. Joskus jouduin huijaamaan itseäni lukemalla esim. lehtiä samalla kun söin. Mutta huomasin, että aina treenien jälkeen alkoi nälän tunne pikku hiljaa tulla takaisin. Treeneihin ja lenkille lähteminen sen sijaan oli aina helppoa ja kivaa. Jokainen treeni on ollut nautinto eikä niinkään suoritus, joka täytyy tehdä. Tuntui hienolta huomata, että pystyin ja jaksoin liikkua. Muistan vieläkin sen päivän, kun ensimmäisen kerran juoksin kokonaisen 5 km:n lenkin. Viikkojen kuluessa pitämäni liikuntapäiväkirja alkoi täyttyä merkinnöistä. Samalla mielialani koheni. Ohjaajani avoin ja positiivinen persoonallisuus sekä kannustava palaute auttoivat minua jaksamaan niinäkin päivinä, kun olin henkisesti ihan rikki. Hauskoilla kommenteillaan hän sai minut nauramaan silloinkin kun en olisi jaksanut edes hymyillä!

Kehonkoostumusmittauksissa tulokset paranivat pikku hiljaa kerta kerralta. Suurin muutos tapahtui kuitenkin vasta kesäkuun alussa sen jälkeen, kun olin liikunnan myötä saanut kerättyä niin paljon rohkeutta ja voimia, että tein päätöksen lähteä pois työpaikastani.  Nukuin seuraavana yönä 15 tuntia ja tiesin, että päätös oli oikea; nyt voisin aidosti keskittyä vain oman hyvinvointini parantamiseen. Fyysinen kuntoni oli jo todettu kohtalaisen hyväksi, mutta mieliala oli edelleen heitellyt tilanteiden mukaan. Juhannuksena tehdyssä mittauksessa rasvaprosentti oli tehnyt huiman pudotuksen. Muutenkin totesin, että olin päässyt kuin huomaamatta eroon monesta minua vaivanneesta asiasta. Ranteeni lihasvoima oli treenien myötä vahvistunut eikä minun enää tarvinnut käyttää rannetukea ollenkaan. Niska-hartiaoireilun aiheuttamat lihasjännitykset sekä päänsäryt olivat jääneet pois. Ryhtini oli parantunut ja sainkin kommentteja, että ihan kuin olisin kasvanut pituutta. Itsetuntoni alkoi nousta ja olin kuin uudestaan eloon herännyt ihminen. Ystäväni sanoivatkin, että silmäni loistivat ja kasvoni ihan hehkuivat hyvää oloa ja äänestäni kuuli, että asiat alkavat olla hyvin. Niinpä päätin jatkaa projektia ja ostin uuden paketin ohjattuja treenejä. Tällä kertaa 30 tuntia.

Vaikka välillä on tehnyt mieli purnata treeneissä vaikeimpien ja haastavampien liikkeiden kohdalla, silti ohjaajani on päättäväisesti ja sitkeästi pitänyt suunnitelmista kiinni. Vaikeinta minun kohdalla on varmasti ollut tasapainoa vaativat liikkeet. Useammin kuin kerran olen epäröinyt jonkun liikkeen suorittamista, mutta silti ne on vain tehty ja lopulta olen saanut voitettua pelkoni.

Elokuussa tehdyissä kuntotesteissä todettiin, että vasemman olkapään liikeradat olivat parantuneet kuntoisuusluokka ykkösestä peräti viitoseen eli parhaaseen mahdolliseen. Samalla ranteen puristusvoima oli noussut normaaliksi. Olin näin treenien myötä saanut parannettua hurjasti omaa työkykyäni ja jaksoin pikku hiljaa itsekin ruveta miettimään tulevaisuutta. Lokakuun alussa aloitin ammatillisen kurssin, jonka tavoitteena oli löytää minulle sopiva uusi ammatti ja työ, jota voisin tehdä. Olenkin tällä hetkellä työharjoittelussa unelmapaikassani, jossa voin kokea aitoa onnistumisen iloa joka päivä ja jossa minua arvostetaan. Siltäkin osin asiani ovat siis menossa eteenpäin ja kohti parempaa.

Nyt kun on mennyt reilu puoli vuotta aikaa ja katson peiliin; näen sieltä elämäniloisen, positiivisen asenteen omaavan, omiin kykyihinsä uskovan ja luottavaisin mielin tulevaisuuteen katsovan naisen. Osaan ottaa asiat rennosti enkä stressaa vastoinkäymisistä. Syöminen on nykyään yksi suurimmista iloistani ja nukkuminen on luonnollista sekä virkistävää. Paino on pudonnut tähän mennessä reilu 5 kg ja rasvaprosentti pienentynyt lähes saman verran.  Oman vartalon muuttumisen käsittäminen on vielä hieman vaikeaa, mutta jotain varmasti kertoo sekin, että ostin juuri itselleni kolme vaatekokoa pienemmän talvitakin. Osaan iloita ja olla kiitollinen pienistäkin asioista. Aina kun mieltäni on askarruttanut joku asia tai kysymys, olen saanut neuvoja ja vinkkejä ohjaajaltani. Matka kohti tavoitteita jatkuu edelleen, sillä ostin juuri 100 tuntia lisää treenejä.  En uskalla edes ajatella missä kunnossa olisin ilman liikuntaa. Ja tämä kaikki sai alkunsa siitä yhdestä pyöräytyksestä. Minun kohdalla kyseessä oli siis todellinen Onnenpyörä!

Nina Mäkelä/Forever Hiekkaharju