Liikunta sosiaalisena aktiviteettina

Forever Lahden yksilövalmentaja, Tiia Kohonen

Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu kolmesta osasta. Nämä kolme ovat: psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen. Olen saanut oppia tämän jo koulutuspolkuni alkupuolella. Tässä blogissa haluan kuitenkin pohtia liikuntaa sosiaalisena aktiviteettina, enkä niinkään pureutua koko kolmikkoon. Tällä hetkellä vallitsevan tilanteen vuoksi sosiaalisia kontakteja kehotetaan karsimaan. Miten tämä näkyy ihmisten liikuntatottumuksissa? Haetaanko liikunnasta sosiaalisia kontakteja vai jääkö liikunta sosiaalisten kontaktien välttelyn myötä?

Otetaanpa esimerkiksi ryhmäliikunta. Useat lajit tuovat samanhenkisiä ihmisiä yhteen ja toisia kannustaessa ja yhdessä tehdessä ryhmähenki hitsautuu helposti hyvinkin tiiviiksi. Entäpä nyt, kun ryhmässä liikkuminen jakaakin eri tavalla mielipiteitä? Jääkö ryhmäliikuntaan osallistuminen vähemmälle, jos kaikki kaverit eivät voikaan tulla mukaan? Hakeudutaanko ryhmiin entistä enemmän hakemaan edes joitakin kontakteja? Miten tärkeitä sosiaaliset kontaktit ovat liikkumisen kannalta? Jalkauduin eräänä keskiviikkona selvittämään näitä asioita asianomaisten kanssa ryhmäliikuntasalimme tuntumaan.

Keskustelin rennosti kolmen asiakkaan kanssa ja keskustelun aikana sain kuulla, että sosiaalisia suhteita pidetään hyvinkin arvokkaina. Kontaktit kanssaliikkujiin ovat hyvin tärkeitä, mutta esille nousivat myös kontaktit ohjaajiin, asiakaspalvelijoihin ja oikeastaan koko talon henkilöstöön. Kontaktien laadullakin on väliä, koska ilmapiiri ja tunnelma koettiin myös merkityksellisiksi. Kyselin samalla kanssani juttelemaan jääneiltä, että uskovatko he siihen, että esimerkiksi ryhmäliikunnan kautta voisi saada ystäviä myös salin ulkopuoliseen toimintaan, vaikkapa lenkkipolulle. Kullakin oli omanlaisiaan kokemuksia asioista, mutta jokainen sanoi kuitenkin, että ehdottomasti on mahdollista löytää ystäviä samanhenkisistä ihmisistä liikunnan kautta. Lopuksi halusin tietää vielä sen, että onko ryhmäliikunnassa oleellisempaa liikunta vai sosiaaliset suhteet. Lähes kaikki aloittivat, että liikunta edellähän tänne tullaan ja kyllä se on kaikki heistä alun perin saanut paikalle. Lopputulema oli kuitenkin se, että aikalailla puolet ja puolet. Välttämättä yksin ei tulisi liikuttua aivan niin paljoa, mutta ei jumpallekaan tulla pelkästään muiden ihmisten takia. Liikunta on ensisijainen tekijä, muttei välttämättä vähempiarvoinen kuin sosiaalisuus.

Yleisesti pienissä ryhmissä liikkumista pidettiin tällä hetkellä jonkinlaisena henkireikänä. Joku saattaa asua yksin ja kaivata siksi kohtaamisia ja toisaalta puolison kanssa asuva saattaa kaivata välillä kodin ulkopuolista seuraa. Kuitenkin samalla kun liikunnasta pienellä porukalla nautittiin, niin koettiin pientä omatunnon kolkuttelua. Monelle riittää henkilökohtaisesti tieto siitä, että ryhmäkoko on pieni, turvavälit ja hygienia riittävää ja maski pysyy kasvoilla yleisissä tiloissa liikkuessa. Kuitenkin samalla on pieni kolkutus takaraivossa siitä, että tekeekö väärin ja mitä muut ajattelevat. Siitä huolimatta, että liikunnan kautta tulevat kohtaamiset ovat tärkeitä ja nostaneet arvoaan entisestään tänä aikana, ei jumpalla käymisestä mielellään huudella puolitutuille.

Yhteenvetona voisi siis todeta, että vallitseva tilanne vaikuttaa ihmisten liikuntatottumuksiin monellakin tavalla. Osalla liikkuminen jää vähemmälle kodin ulkopuolisia kohtaamisia vältellessä ja samalla tämän vuoksi myös ryhmäliikunnoista vetäytyessä. Toiselle taas jumpasta tuntuu tulleen se viimeinen henkireikä, paikka jonne paeta kotoa neljän seinän sisältä.