”Kyllä minä tämän kaiken periaatteessa tiedän, mutta..”
Miia Roine
Nosta käsi ylös, jos olet samaa mieltä sen suhteen, että ruoasta kuuluu nauttia. Sano hep, jos olet samaa mieltä, että ruoan kuuluu maistua hyvältä. Sano ”minä” jos oletat, että tavoitteeseesi pääseminen edellyttää pahan ruoan syömistä kilokaloreita ja grammoja laskien.
Jos sanoit minä, suhtautuisin omiin ruokailutottumuksiin hyvin kriittisesti. Jos tiedät miten sinun kuuluisi syödä, mikä on syypää sille, ettei tieto ajaudu toteutukseen?
Meitä on monta, jotka tuskastelevat oman tilanteensa kanssa – olisi tavoite, joka on lähes täysin riippuvainen omasta ruokavaliosta. Tietoa on, mutta toteutus ei välttämättä rullaa – tiedätkö siis välttämättä sittenkään?
Tyypillinen lausahdus oman pöydän toiselta puolelta.
Suhtaudun lauseeseen hyvin skeptisesti, sillä moni joka näin sanoo, on loppupeleissä hyvin pyörällä ajatusmaailmassansa siitä miten oikeasti oma ruokavalio kannattaisi koostaa. Mitä enemmän on lukenut, kuullut ja koettanut – sitä vähemmän on enää tietoinen siitä, mikä olisikaan se oma tapa toimia.
Mitä ruokavaliossasi on sellaista, että siitä edes haluaa repsahtaa?
Ruokavalio on hämäävä sana – englanninkielinen vastine ”diet” on suomeksi ruokavalio ja-/tai erityisruokavalio. Suomalaisittain ruokavalio tarkoittaa taas sanaa ”dieetti”, vaikka ruokavalio tarkoittaa myös omaa tapaa toimia. Erilaisia ruokavalioita voi olla esimerkiksi gluteeniton, laktoositon, maidoton tai kalaton. Ruokavalioksi kutsuisin myös sinun tapaasi toimia: voi olla leivätön, leivällinen tai pelkästään leipää sisältävä. Ruokavalio tarkoittaa siis myös sinun tapaasi toimia.
Onko ruokavaliosi turhan tiukka maun tai kieltojen suhteen? Mikä tavastasi toimia yrityksen alla tekee sellaisen, ettet halua toimia niin?
Henkilö, joka sanoo tietävänsä mistä ruokavalion kannattaa koostua, ei välttämättä realistisesti tiedä mistä oman ruokavalion kannattaa koostua. Jokaiselle suomalaiselle lautasmalli ja ruokakolmio on piirtynyt silmille jäädäkseen, mutta kaiken maailman huhupuheet ja skeptiset suhtautumiset eri suosituksiin saattavat pirstaloittaa omaa uskomusta terveellisestä syömisestä. Ruokakolmio verkkokalvoilla ei tarkoita tietoa toteutuksesta.
Vältän hiilihydraatteja, koska Pirkko laihtui jättämällä leivän pois.
Vertaat.
Kahvitauolla käyn kaupassa ja sorrun ostamaan karkkia.
Koska et aamupalalla syö esimerkiksi sitä leipää? Leipä ei tietysti itsessään asiaa ratkaise, mutta esimerkiksi aamupuuro proteiinin lähteellä estää suuremmalla todennäköisyydellä päivän aikaiset herkkuhimot.
En tykkää.
Onko tapanasi valita kaupasta sellaisia valintoja, jotka eivät omasta rehellisestä tahdostasi edes kuuluisi ostoskoriin? Jos ostat maitorahkaa vaikket halua, olisiko aika valita tuhannen maistelukerran jälkeen kauppalistalle tuotteita jotka oikeasti myös maistuvat hyvälle?
Toki, aikuisen ihmisen myös pitää testailla uusia makuja ennen kuin makuaisti tottuu – n.10-15 kertaa. Sitten, jos et edelleenkään tykkää, älä syö sitä. Etsi tilalle tuote, jota voit syödä.
En saa syödä viljaa, hedelmiä, saati juoda lasillista punaviintä. Syön siis karkkia salaa.
Toisen tavoitteesi ei ole sinun tavoitteesi, eikä toisen rajoitteet ole sinun rajoitteita.
En halua punnita ruokiani.
Sitten todennäköisesti et ole saanut oikeanlaista ja henkilökohtaisesti sinulle toteutettavaa ravintoneuvontaa.
Aloitan päiväni käymällä vaa’alla
Alitajunnassasi siis aloitat laihduttamisen viisi minuuttia heräämisesi jälkeen. Arvaa vaikuttaako päivässä tekemiisi valintoihin: riisin ja kanan määrään lautasella -> nälkä illasta -> mieliteot.
Miten toimit
Omat tavat ja rutiinit
Ihmiset kovin mielellään haluaisivat löytää viidessä minuutissa vastauksen puoli vuotta paikallaan junnanneeseen painoon ja sormia napauttamalla saada asiaan ratkaisun. Tämä on yksi suurimmista syistä siihen miksi jatkuvasti kailotetaan eri dieettejä tai tyylilinjauksia ruokavalion suhteen – painonpudotuksesta kun voi tehdä helpon bisneksen. Valitettavasti kenelläkään asiantuntijalla ei ole tarjota kikkakolmosia, toki jokaiselta voi löytyä erilaisia ässiä hihoista. Aidon asian tunnistaa siitä mitä vähemmän kylkiäishömpötyksiä on tarjolla – sillä sitä enemmän kyse on oikeasta asiasta.
Harva personal trainerkaan osaa lukea ajatuksia, vaikka osaisikin lukea rivien välistä – tuskin on siis mahdollista, että lyhyen ravintojuttutuokion perusteella voi asiantuntevinkaan ohjaaja löytää puheistasi sinun sellaiset tavat, jotka haluat jättää voimaan. Tällaisessa tapaamisessa saattaa siis ajatella, että hei, tuo tyyppi sanoi, että pitää syödä usein ja enemmän kasviksia – kyllähän minä sen tiesin, mutta kun en tykkää kurkusta, en tomaatista ja paprika närästää. Uskallathan siis kertoa totuuden ruokailutottumuksistasi ja etsiä kuulijaksi henkilön joka kuuntelee, eikä tuputa omia tapojansa sinulle.
Monelle ruoka tarkoittaa pakollista pahaa. Mitä nopeammin kaupasta selviytyy, sitä parempi. Mitä nopeammin ruoan saa valmiiksi, sen parempi. Kun ruoka on omassa arvomaailmassa vain polttoaine, ei ruoan maulla ole niin väliä. Ei-kulinaristi saattaa silti todeta, että ei nauti maukkaasta ruoasta – mutta silti pystyy hyvin määrittelemään pahan ruoan maun. Tässä kohtaa tarkastelisinkin tietoutta kriittisesti. Jos tietää että maitorahka on hyvä proteiinin lähde muttei tykkää rahkan happamasta mausta – ja jättää siten koko rahkan syömättä, niin onko sellaisella tiedolla virkaa? Mitä hyötyä on tiedosta, joka ei koske itseä – tällöinhän voisi sanoa, että tietää paljon muttei juuri mitään omalle kohdalle hyödyllistä.
Tärkeätä on tarkastella omaa tietotilannettansa kriittisesti myös siksi, että aiemmin kuulleet ravintofilosofiat eivät välttämättä enää päde nykytilanteeseen. Edellisessä työpaikassa, jolloin itsellä ei lapsia vielä ollut eikä kyllä kilpirauhasen vajaatoimintaakaan, tuli syötyä näin – tuskin sama tapa toimiikaan enää. Hetki sitten tuli harrastettua juoksua, nyt kuntosaliharjoittelua.
Monesti kuulee sanottavan myös, että tiedän miten pitäisi syödä, mutta sitten sivulauseessa kertoo, ettei kyllä ole ihan varma mistä sitä proteiinia saa. Miten siis tällöin voi tietää mistä ruokavalion kuuluisi koostua, jos tietää vain termejä vailla suomennosta mitä sinne lautaselle kannattaisi laittaa?
Virhesuuntaan mennään myös, jos mielikuva painoa pudottavasta ruoasta on iso salaatti ja totaalikieltäytyminen herkuista. Monesti painonpudotusta tavoitteleva yksinkertaisesti syö päinvastaisesti, koska ei halua lautaselta löytyvän pelkkää jäävuorisalaattia. Kuka haluaisi? Painonpudotusta ajatellaan jonkinsorttisena rangaistuksena, höpöhöpö. Suomalaisten pullakulttuurissa kenellä tahansa saa olla oikeus sanoa ”ei kiitos” – ilman sen kummempia ”jaa ookkonää laihiksella”-kysymyksiä.
”En vain tee niin kuin minun pitäisi”
Ehkä uusien tapojen muokkaaminen vaatiikin oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Jos tähän et ole valmis, tuskin millään tiedolla on kyseisessä hetkessä hyötyä. Jos tällainen ajattelu on tutun kuulosta, kannattaa pohtia mitä hyötyjä muutoksella omalla kohdallasi olisi.
”En jaksa tehdä eväitä enkä jaksa kantaa niitä mukana. Ei mulla edes ole nälkä eikä janota.”
”Olen pärjännyt kolmella aterialla tähänkin asti”
Jos et usko, että kehosi on sopeutunut pärjäämään vähemmällä energialla, lähde kokeilemaan minkälaista nälän tunteen heräilyä ja energiaboostia voisitkaan saada uusilla valinnoilla. Aluksi voit käyttää ulkoista muistuttelua ruoka-aikoihin, mutta kehosi hoitaa sen lopulta itse.
”Pelkään syödä enemmän koska en halua lihoa enää yhtään”
Kokonaisuus ratkaisee: pelkkä herkkujen vähentäminen tai korvaaminen oikealla ruoalla saattaa olla oravanpyörän sulku. Vaikkei paino putoa terveellisellä ruoalla, vaan energiavajeella, harvemmin kuulee, että syypäänä painonpudotuksen junnaamiseen olisi se, että söisi omenoita kymmenen. Useammin kuulee sitä, että kuiva jauhelihakastike vihersekasalaatteineen ei vie nälkää, eikä maitorahka makeanhimoa pois – täten herkkukourallisen sijaan herkuttomalla dieetillä tulee herkuteltua jumbokarkkipussi. Ehkä kyse ei silloin ole siitä minkä prosenttista kermaa sujautat maitorahkan joukkoon, vaan siitä, että sammuttaisit yhden perustarpeen: nälän – ruoalla.
”Jos juon enemmän, minun pitää ravata jatkuvasti yöllä vessassa”
Eikö pissaaminen ole ihmiselle perustarve? Mitä tekisit sillä ajalla, jonka käyttäisit vessassa – töitäkö? Jos yöhön painottuva pissahätä häiritsee, painota vedenjuontia aamusta iltapäivään eli keksi tapa juoda vettä muulloin kuin illasta (jolloin yleensä huomaa ettei ole juonut päivän aikana yhtään).
”Parempihan se on edes jotain syödä kun ei kerkeä syödä yhtään mitään sen kummosempaa”
Oletko koskaan ajatellut, että terveellisen ruoan syömiseen menee ihan sama aika, kun epäterveellisemmän valinnan?
Olen monessa aiemmassa blogikirjoituksessa selittänyt ruokavaliomuutoksen tapahtuvan askeleittain. Puhun aina siitä, miten tärkeätä on ensin korjata ateriarytmiä. Lisään lauseeseen tarkennuksen, että jos edes söisi usein niin tällöin ei ole edes niin merkityksellistä mitä söisi. Vasta 4-6 ateriaa syötyään olisi merkitystä lautasmallin kaltaisella ajatuksella, eli sillä mitä kaikkea aterialta löytyy. Tämä porrastettu eteneminen jatkuu seuraavaksi ruoan laadun merkitykseen ja sitä kautta vasta ruoan määrään. Kannustamallani mallilla tarkoitan muutokselle polkua, en ääripäähän hyppäämistä.
”Kyllä mieluummin olen vähän pyöreämpi kuin kieltäydyn kaikesta hyvästä, mieluummin syön sitten edes jotakin”
On ihan oikein ajatella että jos jääkaapista ei löydy superterveellistä, itse tehtyä, valmiiksi hurautettua sokeritonta smoothieta superfoodgojimarjoilla, on ok syödä kaapista löytyvä Risifrutti. Vaikka porrasmallia käytänkin, en kannusta pysähtymään matkalla johonkin kohtaan ja jumittamaan siinä paikallaan ikuisuuksia, vaan etsimään omia, uusia tapoja toimia kohti omaa tavoitetta. Pohtisin siis tämän kaltaisessa tilanteessa jotakin sen kaltaista, että miten seuraavalla kertaa nälän iskiessä olisin valmistautunut paremmin.
”En muista/kerkeä/ehdi syödä niin usein”
Miten ja mitä voisit syödä, että ehtisit?
Valmiseväiden- ja ruokien käyttö -> suunnitelmallisuus -> kalenterin rakentaminen -> eväiden valmistelu.
Jos on pitkään ollut riippuvainen toisen tekemästä ruoasta tai toisen ostamista kauppaostoksista, niin mitä jos ottaisi pitkästä aikaa vetovastuun ja saisi ostaa omaa makuelämystä vastaavia kotiruoka-aineksia? Tai hei, mitä jos testaisit ostaa valmiin kauppakassin, joka sisältää reseptitkin?
”En halua syödä eri ruokaa mitä muut syövät, mies tekee ruoat ja tekee aina kaiken perunapohjaan. Haluan syödä tavallista kotiruokaa.”
Mitä jos trendisapuskat antavat ymmärtää että vain niillä voi laihtua, mutta onko se tietoa vai hölynpölyä?
”En ehdi nukkua pidempiä yöunia, kun ainut vapaa-aika mitä itsellä on, sijoittuu 21-23 väliin.”
Aamulla väsyneenä ylös, aamupala ei maistu. Työpäivän rämpiminen väsyneenä lävitse – illalla kotiaskareet tehtyään rentoutuu hän sohvalle ja väsymys ei enää painakkaan, vaan on ylienerginen. Ei väsytä, ei tartte mennä nukkumaan. Mutta vähän on vielä nälkä, pitäiskö tehdä pari leipää lisää kun katson tätä telkkaa..
Naisen kehossa kuuluu olla rasvaa, ihan yhtä lailla miehenkin. Kirjoituksen ideana oli pohtia syypäätä sille, miksi toteuttamamme tieto ei sovellu käytäntöön asti – sillä jos sellaista kysymystä pohtii yksin tai asiantuntijan vastaanotolla, todennäköisesti myös tavoittelee jotakin. Jos tunnet olosi hyväksi, energiseksi etkä kaipaa muutosta ruokailutottumuksiisi – ei niitä tarvitse muuttaa. Totta kai on optimaalista syödä terveellisemmin ja paremmin, myös kasviksia voi aina syödä enemmän. Jos et itse koe tarvetta muuttaa tottumuksiasi, älä muuta. Jos yrität tavoitella jotakin, kuten muutaman kuuluisan kilon kadottamista, kyllä se vaan niin on että ruokailutottumukset ovat tässä kohtaa suuressa merkityksessä. Virheajatus kuitenkin on, että vain painonpudotusta tavoittelevan kuuluisi syödä toisella tavalla – vain painonpudottajan ei kuulu syödä kasviksia. Mikään tarve ei ole sanoa ”EI” kokonaan ja kaikelle.
Viimeisten vuosien liikunnan suosion kasvaminen kertoo ihmisten mielenkiinnosta omaa hyvinvointiansa kohtaan. Suomessa suositellaan liikuntaa sairauksien tukemiseen, mutta ruokavaliosta puhuminen jää edelleen aika vähälle. Ruoasta ja ruokavalinnoista puhuminen menee pilalle siinä vaiheessa, kun joku kertoo omista mielipiteistään ja pitää mielipiteitä tietona, eikä toinen suhtaudu kuulemaansa tai lukemaansa riittävän kriittisesti – tai jos ruoasta puhutaan, niin puhutaan uusista trendeistä. Uskon itse, että seuraava askel on ottaa ruokavalio oikeasti osaksi sairauksien hoitoa, mutta mikä parasta: myös sairauksien ennaltaehkäisyn kannalta. Esimerkiksi kuidulla saattaa olla paksusuolen syövän riskiä pienentävä mahdollisuus, niin miksei kuitupitoisia tuotteita käyttäisi. Ei oikein syöminen tietystikään tarkoita sitä, etteikö mitään sairautta kohdallesi sattuisi – ennaltaehkäisevä syöminen voisi toki terminä tarkoittaa seuraavien hetkien tavoitteena myös sitä, ettei söisi kuolemannälkään vaan söisi nälkää ennaltaehkäisevästi.
Ravinnon myös kuuluu toki olla ihmiselle polttoaine. Ryhtiliike omaan tekemiseen arjen keskellä tekee itse kullekin välillä hyvää. Välillä voi napata itseään tiukemmin niskasta kiinni. Esimerkiksi vuoden vaihde ja syksy on hyvää aikaa tehdä tällainen muutos – tuleehan jouluna ja kesällä herkuteltua vähän liiaksikin.
”Mistään en joutunut luopumaan, sillä elämä oli ruokapöydän ääressä sosiaalisempaa ja siten koen olevani rikkaampi kuin olenkaan. Enemmän sillä on väliä mitä syön uuden vuoden ja joulun välissä, kun joulun ja uuden vuoden”
Ehkä, ja toivottavasti, tulevien vuosien teema on liikunnan maineen säilyttämisen lisäksi ruokavalion merkitys myös ennaltaehkäisevästi – ei vasta siinä vaiheessa, kun muutamalla kilolla noussut paino alkaa häiritä.
Käytä sellaisia apuja, joista hyödyt
Moni käyttää elämänmottona lausetta: etsi tapa toimia, älä tekosyytä. Toisille muutoksen tekeminen ei ole niin yksiselitteistä kun annetaan ilmi: lopeta karkkien syöminen niin laihdut – tai kun käyt kahdesti viikossa kuntosalilla johdonmukaisesti jonkun aikaa, niin kyllä se siitä lähtee rullaamaan. Toiset voivat tarvita muutosprojektille enemmän tukea kuin toinen, ja siinä ei ole mitään väärää. Avunpyyntö ei ole tyhmyyttä tai maalaisjärjettömyyttä.
Tavoittelet mitä tahansa, aseta perusasiat ensin kohdilleen:
Uni, ruoka, liikunta sekä vatsan toiminta ja juodun nesteen ulostulo. As simple as it sounds.
Kokonaiskuvaa huomioonottava amatööritriathlonisti, jonka taskuista löytyy kikkoja niin ravitsemusmuutoksen mentaalipuoleen sekä käytännön puolen erityisosaamiskorteista: suolistovaivoista, kehonkoostumuksen muokkauksesta sekä diabeteksesta. Oma ykköstyypin diabetes on valttikortti - sillä diabeetikon ruokavalio on ihanteellinen kaikille.
