Ajatuksia liikunnan ilosta

Uijui! Voi sitä valtavaa ilon tunnetta, kun pääsen pitkästä aikaa tekemään jotakin, mikä todella sykähdyttää. Päästessäni pitkästä aikaa tatameille judoilemaan tunsin joka solussani suurta iloa ja onnea. Koin myös kiitollisuutta siitä, että minulla on ”oma juttuni”, jolla voin kehittää itseäni, ja joka tekee arjesta mukavampaa ja tuo hyvän fiiliksen.

”Ihmiset masentuvat kun he lakkaavat tekemästä asioita, joista tykkäävät”.Tämä sanonta pitää kokemusteni mukaan paikkansa. Työssäni kohtaan jatkuvasti ihmisiä, jotka kertovat kuinka he ovat olleet ärsyyntyneitä, kun eivät ole jostain syystä päässeet pitkään aikaan harjoittelemaan. Havaitsen kiukun ja harmistuksen helposti myös lähipiirissäni, mikäli omat harrastukset ovat jostain syystä jääneet useammaksi päiväksi paitsioon. Asia on mielestäni tärkeä, sillä pitkällä aikavälillä harrastusten uhraaminen voi näkyä mielialan ohella myös terveydessä ja yleisessä jaksamisessa. Kone alkaa hiljalleen hyytyä ja yskiä – seuraava askel voi olla vakava sairastuminen tai uupuminen.

Samalla aaltopituudella olevien ihmisen parissa oleminen voi olla monelle jopa merkittävin osa harrastamista. Ihminen on sosiaalinen olento ja viihdymme samanhenkisten ihmisten seurassa. Senioreiden saapuessa pukuhuoneeseen naurun tirskahteluja ja rentoa höpöttelyä ei voi olla kuulematta. Heillä tuntuu olevan hauskaa yhdessä, ja he antavat sen myös näkyä sekä kuulua. Yhdessä liikkuessaan heidän ilonsa välittyy ihanalla tavalla: ei ole oikeaa tai väärää tapaa liikkua, tärkeintä on että saadaan liikkua yhdessä kukin omalla tyylillään.

Ohjatessani ryhmäliikuntaa kuulen välillä asiakkaalta, että kyseinen harjoitus on heidän koko viikon kohokohta. Harjoituksesta ammentamansa energian voimin he jaksavat paremmin läpi seuraavan viikon. Ohjaajana koen, että se on todellakin parasta palautetta mitä voin saada. Jokainen liikuntaan intohimoisesti suhtautuva saattaa ymmärtää, kuinka tärkeästä asiasta on kyse. Jos tunneilleni osallistuvat ihmiset löytävät samanlaisen liikunnanilon jota itse koen, tiedän onnistuneeni työssäni. Positiivinen energia on välittynyt eteenpäin ja hymyilevä katse puhuu puolestaan.

Tässä muutamia viime viikkojen helmiä:

• meinasin jäädä tänään kotiin pesemään ikkunoita, mutta onneksi lähdin jumpalle
• sain tänään tehtyä ensimmäisen etunojapunnerruksen polvet irti lattiasta
• tein tänään 16 kg kahvakuulalla rinnallevedon ja vauhtipunnerruksen, en olisi ikinä uskonut pystyväni siihen
• tekemällä luistelukyykkyjä olen huomannut tasapainoni kehittyvän enkä pelkää enää kaatuvani liukkailla, hallitsen myös kehoani paremmin

Kellon soidessa aamulla ennen kuutta risteilee mielessäni lukuisia ajatuksia: onkohan tässä mitään järkeä tai olenko tulossa kipeäksi kun olo on vähän heikko. Nyt olisi niin helppoa huijata itseä jollakin tekosyyllä ja jäädä kotiin nukkumaan. Kuitenkin lopulta sisukkuus palkitaan, ja liikunnan tuoma hyvä olo kantaa koko loppupäivän. Yhteistä aamujumppailua helpottaa myös rakkaan ystäväni Helin kannustushuudot silloin kun tuntuu kaikkein raskaimmalta ja henkinen kantti on koetuksella: ”Niina ilon kautta, ilon kautta mennään”. Niinpä, ja purskahdamme molemmat nauramaan.