Tarzanin ja kehonpainoharjoittelun jäljillä
Niina Aaltonen
Ihminen ja apina ovat samojen esi-isien jälkeläisiä, ja simpanssi on ihmisen lähin elossa oleva sukulainen. Läheisen sukulaisuuden vuoksi kiipeily ja kaikenlainen kehonpainoharjoittelu lienee lajillemme luontaista. Olemme kuitenkin lajina nuori, ja pystyasentommekin on kehittynyt vastikään. Näin ollen selkärankamme ei ole vielä ehtinyt sopeutua tähän tilanteeseen, ja tämä saattaa näkyä lanne- ja ristiselkävaivoina (2008, Nienstedt & Hänninen ym.). Kehityksestämme johtuen meidän voisi olla hyödyllistä välillä vaihdella selkärankamme asentoa, ja näin muuttaa selän kuormitusta esimerkiksi kehonpainoharjoittelun ja eläinliikkeiden avulla.
Lue myös Lauran kirjoitus: erilainen alkulämmittely.
Paluu juurillemme näkyy myös liikunta-alalla, sillä toiminnallisuus ja kehonpainoharjoittelu ovat edelleen ajankohtaisia teemoja.
Myös Forever tarjoaa toiminnallisia tunteja kuten kahvakuula ja bodyweight sekä kevään uutuutena M.A.X- tunti. Suureen suosioon on lisäksi noussut laji nimeltä ForeCross. Tässä lajissa kehosta kehitetään vahva, räjähtävä ja liikkuva mm. voimaharjoittelun, juoksuharjoitteiden, hyppyjen ja köysikiipeilyn avulla. Monipuolisen harjoittelun myötä tukikudokset vahvistuvat, mikä auttaa suojamaan kehoa vammoilta kunhan liikutettava kuorma on sopiva ja tekniikka kunnossa.
Kokeiltavahan sitä oli, kuinka lähellä vielä olemme muinaista esi-isäämme simpanssia. Testiryhmämme lähti joulukuussa testaamaan boulder kiipeilyä Salmisaaren liikuntakeskukseen. Boulder-kiipeilyssä ei tarvita valjaita tai köysiä, sillä kiivettävät seinät ovat matalia, ja niiden alla olevat patjat pehmentävät putoamista. Ryhmämme koostui 6 henkilöstä, jotka osuivat ikähaarukkaan 16–49 ikävuotta. Yhdellä meistä oli enemmän kokemusta kiipeilystä, yksi oli nuorempana harrastanut voimistelua, ja lähes kaikki ovat kamppailulajien kanssa jollain tavalla tekemisissä.
Kiipesimme omatoimisesti ja innokkaasti kahden tunnin ajan, jonka seurauksena kätemme olivat erittäin rapsakoissa tuntemuksissa. Huomasimme käyttävämme kiipeilemiseen lähes pelkästään käsien voimaa, ja jalat jäivät tekniikan puuttuessa vähemmälle. Kiipeily vaikutti lajina monipuoliselta ja haastavalta: voimaa ja kestävyyttä samassa paketissa sekä ongelmanratkaisukykyäkin tarvittiin kun jouduimme vuorollamme seinällä pattitilanteiden eteen. Aloittelijalle negatiivisten seinien kiipeäminen tuotti melkoisesti (tuskan) hikeä, joten kiipeily kannattaa ehdottomasti aloittaa suorilla seinillä ja helpoilla radoilla.
Kokeilu herätti meissä vähintäänkin sisäisen Tarzanin. Kiipeileminen tuntui olevan meille jollakin tavalla luontaista, ja siksi varmasti sopii lähes jokaiselle uusia haasteita kaipaavalle. Aloitus tosin kannattaa tehdä maltillisesti 🙂
Lämmin kiitos reippaalle testiryhmällemme!
Lähde: Nienstedt, O. Hänninen, A. Arstila & S-T. Björkqvist. 2008. Ihmisen fysiologia ja anatomia.
Liikunnanohjaaja (AMK) & koulutettu hieroja. Opintoja myös liikuntalääketieteestä, valmennuksesta ja fysioterapiasta. Foreverillä ohjaan ryhmäliikuntaa, ja harrastan vapaa-ajalla judoa, nyrkkeilyä ja luonnossa liikkumista.
