Liikunnan ei tarvitse olla suorittamista
Forever
Olin pitkään vaan harrastanut hyötyliikuntaa ja käynyt ratsastamassa, ja ajatellut olevani ihan hyvässä kunnossa.
Päätin aloittaa jonkun uuden lajin, ja lopulta päädyin tanssiin. Ensimmäinen Zumba-tunti oli sellainen kuin luulinkin: kaikki tuntui menevän liian nopeasti, enkä pysynyt menossa mukana. Osaksi se meni myös heikon kunnon piikkiin. Kuitenkin fiilis oli hyvä, ja tunnilla tunsi saavansa itsestään enemmän irti.
Ajattelin kuitenkin, että kyllä tämä tästä. Vielä toisella kerrallakaan en pysynyt sen parempaa mukana, mutta en jaksanut välittää. Tunnin jälkeen oli vaan sellainen hyvä olo, jonka takia raahaudun tunneille viikko viikon jälkeen. Fiilis oli erilainen kuin yksin treenatessa.
Nyt on vuosia vierähtänyt ja huomaan, että liikkeet menevät vähän sujuvammin. Olen käynyt jaksoittain aktiivisemmin, mutta ajoittain olen viihtynyt muiden lajien parissa. Silti huomaan, että jopa ihan kuin etukäteen arvaan, mikä liikesarja on tulossa! Siitä tulee kieltämättä hyvä fiilis. Kuitenkaan kehitys ei ole nopeaa, vaan enemmänkin vienyt useita vuosia.
Monella ei ole mitään synnynnäistä rytmitajua, jos sellaista on olemassakaan. Käymällä useammin vauhdikkailla liikesarjoja sisältävillä tunneilla koordinaatiokyky kehittyy. Kun kuntokin kohenee, on sarjoissa helpompia pysyä mukana.
Jos itse kaipaan enemmän haastetta, menen muille kuin Zumba-tunneille tai vaikka steppiin – silloin saan taas pähkäillä tosissani, että miten nämä liikkeet nyt menevät! Ehkä jokin päivä nekin menevät ihan sulavasti, kuka tietää…
Aina kysymällä olen saanut selvyyttä liikkeisiin. Ja toisaalta liikkeitä voi myös soveltaa! Kyse on kuitenkin tanssista, missä vaikkapa lihaskuntoharjoitteluun verrattuna voi olla selvästi luovempi. Tärkeintähän on hyvä fiilis ja liikunta. On kiva huomata, että omasta asenteesta on tullut armollisempi eikä haittaa, jos joku liike näyttää tyhmältä tai jäi jälkeen jostain sarjasta. Kun antaa liikkeen viedä niin sarjatkin useimmiten loksahtavat paikoilleen.
Joskus taas ajattelee, että miten kaikki muut osaavat nämä paitsi minä. Tosiasiassa tilanne on tuskin niin. Kenellä on muutenkaan aikaa tai halua kytätä muiden suoritusta tunneilla? Tai jos on, niin miksi antaa jonkun niin negatiivisen ihmisen vaikuttaa omaan mielialaan?
Tanssitunneista on tullut paljon iloa ja energiaa elämääni. Olen oppinut nauttimaan musiikista uudella tavalla, ja olemaan myös armollisempi itselleni. Elämää ei aina tarvitse suorittaa. On ihanaa huomata, että pystyy nauramaan itselleen!
Aina omaa kehittymistä ei tarvitse mitata ulkoisilla mittareilla, painonpudotuksella tai muulla, vaan jonkun jutun oivaltaminen riittää. Yhtenä suurimmista oivalluksistani pidän sitä, että liikunnan ainoa tavoite voi olla hyvä olo.
