Onnistumistarinassa asiakkaamme kertovat omin sanoin, kuinka he ovat löytäneet liikunnan ilon tai saavuttaneet itselleen tärkeän tavoitteen. Onnistuminen ei ole sattuman kauppaa: halu onnistua ja kannustava ympäristö johtavat tuloksiin. Jokainen voi saavuttaa paremman olon – tästä upeat onnistujamme ovat inspiroivia esimerkkejä!
En olisi ikinä uskonut, mihin pystyn
Olen ollut aina suorittavaa sorttia. Tekemisen täytyi tuntua ja lujaa, sillä eihän se muuten ollut oikeaa tekemistä. Niin ainakin ajattelin.
Sama päti myös kuntosaliharrastukseeni. Ei mitään keppijumppaa, vaan painoja. Lisää painoja paljon toistoja. Eikä ajatustakaan siitä, mikä olisi ollut oikeasti tehokasta ja järkevää. Treenasin samalla ohjelmalla kuukausitolkulla ja totesin aina perään, että tulihan tehtyä.
Kunnes tuli pysähdys. Heräsin eräänä helmikuisena aamuna siihen, etten päässyt enää sängystä ylös. Kuin pommi olisi pudonnut päälleni.
Väsymys ja sen aikaansaama järkytys oli valtava. Minä, entinen tekijä, en jaksanut tehdä yhtään mitään. Eikä se ollut tahdosta eikä yrittämisestä kiinni. Perheen ja läheisten lisäksi työ ja liikunta olivat olleet elämäni, mutta nyt kova touhuaminen oli kostautunut.
Pudotuksen jälkeinen kevät, kesä ja osa syksyäkin meni kuin sumussa. Sain onneksi apua ja onnistuin nousemaan ylös, takaisin töihin ja kuntosalillekin. Toipuminen oli kuitenkin vasta alussa ja muutoksia oli tehtävä etenkin suhtautumisessani tekemiseen.
Kun sitten pysähdyin ajattelemaan asiaa, huomasin, ettei kuntoilussani ollut muuta suuntaa kuin epämääräinen kunnossa pysyminen ja treenaaminen salilla oli sen mukaista. Vaikka olihan se myös kivaa; enhän muutoin olisi jatkanut sitä toistakymmentä vuotta.
Pyysinkin silloisen kuntosalini valmentajaa laatimaan minulle tavoitteellisen kuntoiluohjelman. Hän laati sellaisen, mutta kun esitin siitä kysymyksiä, ei paikan ammattilaisilta löytynyt halukkuutta mennä asiassa lainkaan syvemmälle.
Minä kuitenkin halusin, joten käännyin ystäväni suosituksesta Foreverin puoleen.
Paikka vaikutti kaikin puolin hyvältä. Henkilökunta oli vastaanotosta lähtien ystävällistä, mikä oli pieni, mutta samalla iso asia toipuvalle treenaajalle. Samoin oli ammattitaidon laita; koko porukka vastaanottohenkilökunnasta lähtien koostui kovan tason ammattilaisista.
Sen kannustamana pohdin ensimmäistä kertaa, josko minäkin rohkenisin “palkata” itselleni henkilökohtaisen valmentajan. Olin pitänyt PT-touhuja julkkisten juttuna, mutta Foreverilla huomasin, että heillä on asiakkaita laidasta laitaan. Ja minä todella kaipasin ohjausta. Niinpä näytetunnin jälkeen aloitimme yhteistyön – minä ja PT ja se on ollut paitsi mahtavaa, myös merkittävä tekijä kuntoutumisessani.
Homma lähti liikkeelle siitä, että valmentaja kuunteli, mitä minulla on taustalla, ja mitä mielessä nyt. Kartoitimme jaksamisen laidan, fyysisen tilanteeni ja otimme kuntoiluun kunnon suunnan.
Perinteisen kuntosalitekemisen lisäksi valmentajani tutustutti minut Fustraan. Olin ennen kuvitellut sen olevan vain sitä keppijumppaa, mutta vähänpä tiesin. Mitä enemmän Fustrassa kävin, sitä syvemmälle pääsin siitä, mitä täytyy tehdä, jotta varsinaisesta treenaamisesta olisi oikeasti hyötyä. Fustralla lisätäään liikkuvuutta ja rakennetaan vahva perusta, jonka varassa kykenee vaikka mihin. Sen tehvänä on varmistaa, että keho toimii.
Tällä hetkellä tapaan valmentajani kerran viikossa ja sen päälle käyn itsenäisesti salilla muutaman kerran. Tekeminen on muuttunut mielekkäämmäksi, se on järkevällä pohjalla, teknisesti oikein suoritettua, pitkäjänteistä ja vaikuttavaa.
Matalapaine puskee mielen päälle ajoittain edelleen, mutta sen nähdessään PT:ni vaihtaa lennossa suunnitelmansa sellaisiksi, joista saan iloa, hyvän mielen ja muuta ajateltavaa.
Kun ennen huhkin, vaikka väsytti, nyt osaan säädellä tekemistäni ja levätä.
Maltillisen ja tavoitteellisen treenaamisen seurauksena liikkuvuuteni ja voimatasoni ovat kasvaneet huomattavasti. Sekin ihme on tapahtunut, että entiset inhokkini, kuten punnerrukset ja leuanveto, sujuvat nyt melkein kuin vettä vain. Kokonaisvaltainen treenaaminen on vaikuttanut kaikkeen jaksamiseen, niin töissä kuin vapaa-ajallakin.
On ollut myös mahtavaa huomata, mitä kaikkea voi vielä viisikymppisenä oppia ja saavuttaa. Helppoahan se ei missään nimessä ole. Töitä täytyy tehdä, mutta se on ehdottomasti sen arvoista.
Paitsi fyysistä treeniä, tämä on ollut myös minulle henkistä valmennusta. Olen PT:ni avulla opetellut luottamaan siihen, että vähemmän oikein tehtynä on enemmän. Ja se sama pätee myös muussa tekemisessä ja itse elämässä. Ehkä tarvitsin sen oppimiseen pohjakosketuksen, ehkä olisin voinut välttää pudotuksen soveltamalla näitä oppeja jo etukäteen, en tiedä. Mutta sen tiedän, mitä nykyisin teen, kun kehoni alkaa käydä ylikierroksilla.
Voi siis sanoa, että olen onnistunut kaksin määrin – kesyttämään sekä tekijän että kuntoilijan minussa sellaiselle tasolle, joka tuntuu kestävältä ja hyvältä. Olen ikuisesti kiitollinen PT:illeni ja ylpeä myös itsestäni, että jaksoin pitää kiinni kuntosaliharrastuksestani ja tehdä tarvittavat korjausliikkeet.
Aion ehdottomasti jatkaa treenausta sekä yhteistyötä PT:ni kanssa, koska tavoitteeni ovat vain kasvaneet nyt, kun olen nähnyt, että muutos on mahdollista. Eikä tässä enää nuorruta, joten lihaskunnosta huolehtimisesta tulee entistä tärkeämpää. Nyt se on kuitenkin oikeasti hauskaa!
